Paskiaisen Punainen Kirja Part II

punainenkirjahylly

Tapahtuipa edellisellä kerralla:

Kuului jylinää ja salamointia, ja A.Paskiainen astui Korvatunturin vuorelle ja katso, kun Paskiainen kompuroi alas vuorelta oli hänellä tuliaisenaan kirja, Paskiaisen Punainen Kirja, jonka hän antopi kansalle tutkisteltavaksi. (PPK 11:03)

Sivut 1986-1987. Kirjan viisaudet ja sanonnat ovat iskostuneet lujasti kansan mieliin, usein kuuleekin kansalaisten siteeraavan kirjan viisauksia kadulla kulkiessaan, – suksi suolle ja painu kuule vittuun siitä ja viittiiks heittää kuule pari euroo – kuullankin usein ja tuon tuostakin.
Sivut (epistola 623) 16789 ja 16790 aina sivulle 19867 asti, käsittelevät pääasiassa kirjoittajansa filosofiaa ja pessimististä elämänkatsomusta

Tiestkö että: Kirja kulkeutui vuosikymmeniä Paskiaisten suvun vain miespuolisten jäsenten perintökalleutena, kunnes vuonna 1987 Armas Paskiainen päätti julkaista kirjasta kevennetyn ja lyhennetyn nykyisen vain 147 965 sivua käsittävän niteen.

sivut 12345-12346

Kirja on jaoteltu 16 236 epistolaan jotka käsittelevät kansanomaisesti elämän erilaisia tärkeitä vaiheita; syntymä, kuolema, perhesuhteet, lastenkasvatus, moraali, vakioveikkaus, elämänkatsomus, evoluutio, kulinarismi, kvartaalitalous, politiikka, älyllinen elämä, raha, työ, maha, etelän lomakohteet, astraaliminä, parisuhteet, kädestäennustaminen eli palmistria, monoteismi, suksivoiteet, lentomekaniikka, sota, rauha, kiertotalous, rakkaus, fatalismi, aseistakieltäytyminen, hyönteisoppi, yleisimmät kotitapaturmat jne. jne.

Alkuperäinen nyt jo kadonneeksikin luultu sivupari 4567-4568

Tiesitkö että: lukuisista yrityksistä huolimatta kirjaa ei ole myyty yhtäkään kappaletta ja Helsingin päämetroasemalla kirjaa ihmisille ilmaiseksi tyrkyttäville ”lahkolaisille” annetaan yleisesti turpaan.

Kirjasen viimeinen aukeama on yhtä apokryyfinen kuin koko muukin kirja.

Jossakin päin Suomea vuonna 1987, AP