hpotsa
plokiotsake
hulmukuun ploki
timmikuun ploki hulmukuun ploki maaniskuun ploki puhtikuun ploki dokukuun ploki klesakuun ploki rakakuun ploki ilokuun ploki shyyskuun ploki mokakuun ploki harraskuun ploki joulukuun ploki

- HULMUKUUN PLOGI : MATKAKERTOMUKSIA 3-

Ensin on Marco Polo ja Kolumbus. Sitten tulee Kapteeni Cook. Sen jälkeen Indiana Jones. Sen jälkeen tulee pitkä väli, jonka jälkeen pari väliä lisää ja sitten tulee tutkimusmatkailija A-P Paskiainen. Tutkimusmatkailija P-A Paskiaisen henkeäsalpaava matkakertomus Kainuuseen jatkuu:

3.LUKU: PERSVAARA

Teimme matkaa eräoppaamme M´Patkan johdolla kohti Kainuun sydänmaita. M´Patkan kädet heiluivat kuin tuulimyllyn lavat hänen osoitellessaan paikallisia nähtävyyksiä: Munavuori, Pierumäki, Pyllypuro, Kullionoja. Nähtävyyksiin emme kuitenkaan ehtineet juurikaan tutustua, sillä meillä oli täysi työ pysyä vauhdikkaan matkaoppaamme perässä. Siitäkin huolimatta, että M´Patka oli varreltaan tuskin sataaviittäkymmentä senttiä pidempi ja kantoi lähes kaiken matkatavaramme, mm. monimiljönääri Kalle Wahroosin kahta matka-arkkua, jotka sisälsivät kaikenlaista miljönäärin tarvitsemaa tavaraa aina pienestä matkakirjastosta täydelliseen ruokailuastiastoon. Tosin multimiljönäärin 132-osaiselle Royal Winton astiastolle ei ollut paljoakaan käyttöä, koska kävi ilmi että muiden töidensä ohella myös kenttäkokkina toimiva M´Patka ei osannut valmistaa muuta ruokaa kuin jankkia. Kyseessä oli kainuulainen perinneruoka, eräänlainen leivästä valmistettu puuro, jolle varsinkin kaviaariin, tryffeleihin ja ranskalaiseen hanhenmaksaan tottunut kulinaristipohatta K.Wahlroos nyrpisti nokkaansa. Lopulta syötyämme pari viikkoa aamusta iltaan pelkkää jankkia, aloimme minä ja kapteeni Hassinenkin saada siitä kylläksemme.
- Eikö täällä jossain olisi jotakin järveä tai jokea josta voisimme saada kalaa, kapteeni Hassinen tiedusteli M´Patkalta tökkiessään happamena lusikallaan jankkipuurolautasellistaan.
M´Patka, joka hotki omaa jankkiannostaan kitaansa kuin suurinta herkkua vastasi hetken mietittyään:
- Tokkiinsa. Ohan tuolla yks sellanen lampi.
- Onko sinne paljonki matkaa? kapteeni kysyi toivekkaana.
M´Patka piirsi tikulla maahan jotakin kartan tapaista ja selitti:
- Tuon turreikon takkaa alkaa Persvaara. Persvaarassa on Persmäki. Persmäen laella on Persrotko. Ja Persrotkon pohjalla on se lampi.
- Varmaan Perslampi, minä ehdotin.
- Justiinsa.
- Ja onko kalaa kans? kapteeni kyseli intoa äänessään.
- Tokkiinsa, mutta...M´Patka vaikeni ja alkoi räpläämään mietteliäänä housunnappiaan.
- Mutta mitä? Puhukaa hyvä mies! kapteeni tiuskaisi.
- Vanha kansan tarina kertoo että  Persvaara on saanut nimesä siitä että sillä Persvaaralla on vaara polttaa perskarvansa.
- Akkojen puhetta, kapteeni tuhahti. Oletteko akka vai mies, M`Patka?
M´Patka mulkaisi pahasti kapteenia. Kapteenin sanat olivat osuneet eräoppaamme herkkään omanarvontunteeseen. Hän roijasi matkatavaramme niskaansa ja tokaisi:
- Työhän te ootte tässä peälläpäsmäri. Mie oon vaa pekkä vänkäri. Hän huitasi kädellään kohti Persvaaraa.
- Tuohon suuntaan kulliravia, mars, mars!
vaellus
Äkämystyneen eräoppaamme pitämän reippaan matkavauhdin ansiosta olimme pian Persvaarassa ja laskimme Persmäkeä alas kohti Persrotkon pohjaa.
Mitä alemmas matkamme kävi, sitä synkemmäksi seutu muuttui. Rotkon pohjalle ei auringon valoa juurikaan riittänyt, minkä lisäksi rotkoa peitti ohut usva.
- Aika aavemmaista, totesin kapteenille pälyilessäni ympärilleni.
- Ei tässä mitään, kapteeni rauhoitteli ja sytytti piippunsa. Yhtäkkiä M´Patka seisahtui ja huudahti: - Top tykkänään!
- Mitä nyt? kapteeni mylväisi ja oli pudottaa juuri sytyttämän piippunsa suustaan. M´Patka osoitti sormellaan maahan.
- Herran pieksut! totesin tajuttuani mitä näin. - Nehän on...nehän on kuin jonkun vesilinnun räpylän jälkiä, mutta...
- Mutta paljon, paljon suurempia, kapteeni täydensi lauseeni. Räpylän painaumat olivat halkaisiljaltaan lähes kaksi metrisiä.
- Millä linnulla on noin iso räpylät, ihmettelin.
- Jättisorsalla, M´Patka sanoi totinen ilme kasvoillaan.
- Jättisorsa? En ole kuullutkaan moisesta, kapteeni sanoi ja tarkasteli epäuskoisena matkaopastamme.
- Vanha kansa kuttu sitä läskipyrstöks. Tahi ihralinnuks.
Kapteeni kävi kontalleen tutkimaan jälkiä, totesi sitten aikansa maassa konttailtuaan:
- Jos ne ei ole aitoja, ne on sitten pirun taitavia väärennöksiä.
sorsa
Tutkimme ympäristön, mutta jälkien lisäksi emme löytäneet muuta. Paitsi erään epämääräisen kasan, jota M´Patka väitti jättiläissorsan ulostekikkareeksi. Kapteeni Hassinen ei ollut asiasta kuitenkaan kovinkaan vakuuttunut.
- No, jos törmäämme siihen jättisorsaan, ammutaan se ja lähetetään Helsingin Luonnotieteellisen osaston kokoelmiin. Jatketaan matkaa, hän sanoi.
Vartin kuluttua tulimme lammelle ja pystytimme samantien leirimme, koska pimeys alkoi jo laskeutua Persrotkoon. Yritimme tähystellä lammelle nähdäksemme oliko siellä mitään sorsan tapaista, mutta lampi vaikutti aavemaisenkin tyhjältä.
- Tutkitaan asiaa huomenna päivänvalossa tarkemmin. Parasta käydä nyt nukkumaan, kapteeni Hassinen totesi haukotellen. Melkein samantien alkoi kuulua kapteenin tasainen kuorsaus. mutta minua piti hereillä vielä pitkään mielessä pyörivät kuvat jättiläismäisestä sorsasta.
Seuraavana aamuna laitoimme kalastusvälineemme kuntoon ja  lähdimme kiertämään lampea onkien ja samalla tutkien lampea ja sen ympäristöä.
Vilaustakaan jättiläissorsasta emme nähneet ja muutenkin lampi ympäristöineen vaikutti merkillisen autiolta. Aivan kuin eläimistökin olisi karttanut kolkkoa rotkoa. Kalastuskaan ei aluksi tuntunut tuottavan yhtään mitään, kunnes äkkiarvaamatta matoonkeni koho katosi pinnan alle. Kiskaisin vapaani ja tunsin heti, että nyt oli iso kala koukussa. Yritin kiskoa saalistani ylös minkä jaksoin, mutta voimieni uupuessa oli minun huudettava toisetkin apuun. Lopulta neljän miehen voimin saimme hinattua jättiläisvonkaleen rannalle.
kala
- Voe mahoton, jopas on abbore, M´Patka totesi silmiään pyöritellen ja pyyhkien hikeä otsalta. Minäkään en ollut uskoa silmiäni ja tuumailin ääneen:
- Paljonko mahtanee painaa? Ainakin parikymmentä kiloa. Kapteeni Hassinen hieroi leukaansa ja aprikoi:
- Veikkaan että enemmänkin. Valitettavasti kalapuntarini asteikko loppuu kahteenkymmeneen kiloon.
Niin tai näin, joka tapauksessa sinä iltana paistoimme tyytyväisinä kalaa nuotiolla. Ja vaikka kuinka ahmimme, emme saaneet syötyä läheskään koko kalaa.
- On tämä merkillinen lampi. Jättisorsia, jättikaloja ja ties mitä, mieteskelin ääneen maatessani raukeana vatsa täynnä.
- Toenperrään. Siks tätä lampee kuttutaan myös toisellaki nimellä, M´Patka sanoi. - Muuvan etelästä tullu hippiveikkosten retkuve anto tälle lammelle nimeks Lok Nessi.
- Loch Kessi. Mistä kummasta tuollainen nimi? Ja mitkä ihmeen etelän hippiveikot?
M´Patka katseli mietteliäänä nyt usvan peittämää lampea. Lupasi sitten kertoa tarinan Loch Kessistä.
- Sitä ennen kuitenki lurautan pari säjettä Nälkämuan laulua. Ja niin hän myös teki.
Taival lie hankala – olkoon vaan.
Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan.
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Vainojen virmat, oi vaietkaa.
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!

Tutkimusmatkailija A-P Paskiasen matkakertomus jatkuu ensi kuussa..

armaspotret
A-P Paskiainen
Tutkimusmatkailija

 Armaksen Plokiarkisto:
timmikuun ploki hulmukuun ploki maaniskuun ploki puhtikuun ploki dokukuun ploki klesakuun ploki rakakuun ploki ilokuun ploki shyyskuun ploki mokakuun ploki harraskuun ploki joulukuun ploki


h albumit
HEMMO P
ALBUMIT

punakirja
PUNAINEN
KIRJA

ploki
PASKIAISEN
PLOKI

juttu
PASKIAISEN
JUTTULOORA

räyhä
ALIK.
RÄYHÄLÄ

touho
ARMAS-SEDÄN
TOUHUTARHA

muut
MUUT
MUUT



hemmopaskiainen AVE