             |
Kevät
on koittanut Paskiaisten rupuliperheessä
 Maaniskuu
on siis koittanut ja mikä olisikaan parempi
kuukausi tarttua pulloon ja palliin,ottaa
palli alle, laittaa paskimmat kuteet ylle, avata pullo ja
laittaa
se piiloon lapsilta pallin alle ja ryhtyä tuumiskelemaan
että mitä tulikaan tehtyä jä
mitä sitä
pitikään tehdä. Koko talvi on mennyt taas
päreitä vuoleskellessa ja ihraa ihon alle
keräillessä. On taas sitten koko kesä aikaa
talvivarastoja kuluttaessa.
Keväällä
kaikenlaiset paluumuuttajat saapuvat riemuksemme. On peipposta ja
västäräkkiä ja
räkättäjärastasta ja jopa
pääskystä.
Mutta näitä ärsyttäviä
livertäjiä
suuremmalla ilolla tervehdimme kevään harvinaisempaa
vaeltajaa Pahkasikaa joka silloin tällöin eksyy
karuun
pohjolaamme. Entistäkin tuhdimpi eli paksumpi Pahkasika on
nimittäin jälleen eksynyt riemuksemme
sisältäen
mitä suuremmoisempia yllätyksiä. Lahjakkaat
tekijät
ovat jälleen rapsutelleet
yläpäätään ja
varsinkin alapäätään ja
pääsemme
jälleen tutustumaan tämän kiehtovan
sorkkaeläimen (Rupus
rupus vulgaris) sielunelämään.
On Hemmo Paskiaisen seikkailuja isänsä Armas
Paskiaisen
(äitinsä puolelta Kakkiainen)
ryhdittämänä, on
Kärppien kännikuoron lausuntaa fisulautasen
äärellä, on Pasi P-housun
isänmaallisia
ruudintuoksuisia unelmia, on Koskisten ydinfissioperheen
patriarkkaalisia törmäilyjä, on
Mainostoimisto Meccan
muodikkaita seikkailuja ja on tietysti paljon muutakin joita ei
tässä nyt tarvitse mainita. Kaikki tutut ainekset on
jälleen koottu samojen pahvikansien väliin mutta nyt
vain
tuplasti tuhdimpana, kuten meillä Meccassa tavataan sanoa.
Pahkasika
on saapunut jälleen iloksemme mukanaan liuta tuttuja hahmoja.
Kevät
on tietysti myös suvunjatkamisen aikaa. Pikaisesti
sulavan lumikuorman ja jäisen kuuran alta paljastuvat
jänöjussit käyvät
ensimmäisinä toimiin.
Pian talitintit ja punamunatulkut jatkavat siitä
mihin puputtajat
jäivät, sopulitkin käyvät toimiin
niin että tanner
se vain tutajaa, kevät onkin tohinan
täytteistä
aikaa. Näin myös paskiaisilla, paskiaisten suku kun
ei koskaan tule täysilukuiseksi. On siis aika
kääriä hihat ylös ja housut alas,
käydä
itse asiaan.
Puhtikuu on tähän oivallista aikaa, valoa alkaa olla
juuri
sen verran että näkee mitä on
tekemässä,
eipä tarvitse sohia ja sohlata ihan
pilkkopimeässä.
Mutta
tietysti ennen toimiin ryhtymistä on syytä
käydä ensiksi alan ammattilaisen juttusilla. Eli
kannattaa järjestää pikainen
puhelin-palaveri Tuhina-Tarjan taikkapa Muhina-Merja kanssa.
Kapula vain
käteen ja näpyttelemään
sex-sex-sex...sex-sex-sexitysex...
Puhelinsekstaajan
arkipäivää a la Paskiainen.
 Kevät
päättyy dokukuun lähestyessä loppua.
Paskiaisen
tarkistavat tällöin mitä komeron pohjalle on kertynyt ja
alkavat valmistautua tulevan kesä koitoksiin.
Terveisin
Armas K. Paskiainen
|
